Hahmona Emma on yllättävän
monitahoinen, vaikka onkin luotu kuvaamaan ulkoisen kauneuden ja
sisäisen korruption välistä dilemmaa, sekä naisen aseman
vaikeutta. Emma on luonteeltaan romanttinen ja haaveileva, ja se
näkyy läpi koko kirjan. Hän tekee päätöksiä hetken huumassa,
tunnepohjalta, eikä ajattele muita; ei heidän tunteitaan, eikä
sitä miten hänen päätöksensä vaikuttaa heihin. Emma on saanut
hyvän kasvatuksen, vaikkakin on innoissaan lukenut paljon
romansseja, jotka ovat antaneet hänelle saavuttamattomia odotuksia
romantiikasta ja muustakin elämästä.
Hän saikin kuulla, että neiti
Rouault, joka oli kasvatettu ursuliininunnien luostarissa, oli
saanut, kuten sanotaan, hyvän kasvatuksen, että hän siis osasi
tanssia, tunsi maantieteen, taisi piirustaa, omella koruompelua ja
soittaa pianoa. - s 20
Se, että Emmalla on näitä odotuksia
aiheuttaa sen, että hän ei ikinä tule olemaan tyytyväinen siihen,
mitä hänellä sillä hetkellä on. Hän luulee olevansa rakastunut
Charles Bovaryyn, ja sen vuoksi suostuu tämän kosintaan, mutta pian
huomaa, ettei odotettua onnellisuutta tullutkaan. Nopeasti hänen
tilanteensa muuttuu sietämättömäksi ja Emma lopettaa itsestään
huolehtimisen, eikä enää kiinnostu mistään.
-- Emma, joka oli ennen ollut niin
huolellinen ja siisti, jättäytyi nyt koko päiviksi pukeutumatta,
[...] valaisi huoneensa talikynttilällä. Hän toisteli, että piti
säästää, koska he eivät olleet rikkaita, lisäten olevansa hyvin
tyytyväinen, hyvin onnellinen -- - s 68
Tavattuaan Rodolphen,
seikkailunhaluisen naistenmiehen, Emma löytää itselleen esikuvan,
jota ei kuitenkaan voi seurata, koska odotukset naisia ja miehiä
kohti ovat erilaiset. Emma kuvastaakin hyvin 1800-luvun yhteiskunnan
tapaa antaa naiselle hyvin rajoitetun roolin tyttärenä, vaimona ja
äitinä – hänellä ei ole omaa tahtoa, tai ei ainakaan saisi
olla, eikä mahdollisuutta toteuttaa itseään.
Emman
elämän muutokset tapahtuvatkin miesten kautta. Ensin hänen isänsä
ja Charles Bovary sopivat avioliitosta, mikä siirtää Emman pois
yksinäisestä maatalosta. Kuitenkin Charlesin paljastuva laiskuus ja
sosiaalinen taitamattomuus estää pariskunnan aseman
parantumisen, mikä vuorostaan saa Emman etsimään elämäänsä
jännitystä muualta. Hänen ensimmäinen rakastajansa on itsevarma
Rodolphe, jolla olisi tarpeeksi rahaa ja valtaa saadakseen Emman pois
tämän epämiellyttävästä elämästä. Voimakkaaseen Rodolpheen
verrattuna herkempi Léon taas on muuten samanlaisessa tilanteessa
kuin Emma, mutta miehenä hänellä on tapoja toteuttaa unelmansa
rahasta ja omavaltaisuudesta, kun taas Emma on kahledittu mieheensä
ja lapseensa.
Mutta naisen tiellä on aina
esteitä. Nainen on tarmoton ja heikko, ja hänellä on vastuksenaan
sopivaisuuden säännöt ja ruumiillinen voimattomuutensa. Hänen
tahtonsa häilyy tuulissa niinkuin hänen päähineensä nauhan
pidättämä harso; jokin halu häntä aina vetää, jokin tapa
pidättää. - s 90
Emman tragedia on se, että vaikka hän
on onneton avioliitossaan, ei hän voi lähteä siitä, hänen
statuksensa tulisi olemaan olematon, kun taas Charlesin tilanne ei
siitä kärsisi. Ainoat vaihtoehdot Emmalle ovat pysyä uskollisena
tylsässä liitossa, tai elää elämääsä rakastajiensa sylissä.
Uskottomuus – sen valinta – on Emmalle ainoa tapa näyttää
olevansa yksilö, jolla on oma elämä. Miehillä on omaisuus, joten
ainoa Emman käytössä oleva valuutta on hänen oma vartalonsa, jota
voi käyttää vain salassa ja häpeässä. Lopuksi, kun Emma
epätoivoisesti hakee rahaa saadakseen velkansa maksettua, miehet
tarjoavat rahaa ruumiillisista palveluksista. Jopa saadakseen
arsenikin tehdäkseen itsemurhan, on Emman käytettävä hyväksi
sitä, että Justin – apteekkarin apupoika – on häneen
ihastunut. Emman koko elämä ja Emma itse – syntymästä kuolemaan
– on miehen katseen, himon ja paheksunnan kohde.
