Edemmäs luettua alkaa kunnolla uppoutua kirjan maailmaan. Jostain syystä päähäni leijailee -50-lukulainen - tai ehkä -80-lukuinen - tunnelma, johtuu varmaan opettajan opetustekniikasta tai jostain. Se, miten College kuvataan mukaansatempaava.
Richardista tulee vähän mieleen Holden Caulfield, eli siis Sieppari ruispellossa -kirjan päähenkilö. Molemmat ovat vähän semmoisen väliinputoajan tuntuisia; ei ehkä täysin rehellisiä, tavallaan huolettomia, mutta kuitenkin tunnollisia. Molemmat kiinnostuneita kielistä.
Muut hahmot, varsinkin Henry, joka on tällä hetkellä lempihahmoni Richardin lisäksi, ja Bunny, joka on aluksi mukavan oloinen, mutta muuttuu nopeasti todella rasittavaksi, ovat kaikki todella mielenkiintoisia. Hahmoja kuvataan hyvin... ehkä henkisesti, enemmän kuin fyysisesti. Mielestäni tarinassa on todella hienot hahmot, eikä kukaan hyppää esiin täydellisenä stereotyyppinä, paitsi ehkä elitistiksi haukuttu professori Julian Morrow, mutta hänkin on todella mukava, jos sattuu sille tuulelle.
-
Hahmot ovat edelleen mielestäni kirjan tärkein osuus. Minusta todella alkaa tuntua, että kohta pursuaa psykologista hahmokuvausta korvista ulos, kuitenkin haluan sitä vaan koko ajan lisää. Richard on hahmona todella mielenkiintoinen ja pelottavan samaistuttavissa - ehkä siksi on niin vaikea lukea tätä.
Tarina itsessään etenee edelleen hitaasti ja salavihkaisesti kohti murhaa ja jotenkin tuntuu, ettei se koskaan tapahdu. Olen sentään jo puolessa välissä.
No comments:
Post a Comment