Donna Tartt - Jumalat juhlivat öisin osa 3 ja yhteenveto

Kirjoitettu 9.11.2010, kello 00.10
Sain juuri kirjan loppuun, enkä juuri nyt voi sanoa siitä mitään. En pysty istumaan aloillani, enkä todellakaan kykene ajattelemaan.
Hahmokehitys oli loistava koko kirjan ajan, ihan loppuun asti. Juoni oli hidas, mutta vakuuttava. Hahmot mielenkiintoisia ja monisyisiä, ja kuitenkin osittain ihanan ennalta-arvattavia, Richard ja Francis varsinkin.
Teen paremman analyysin aamulla, kun olen vähän rauhoittunut.

Kello 11.00
No niin.
Ensin omat tuntemukseni kirjasta: Tämä oli ensimmäinen kirja ehkä ikinä, joka aiheutti minulle tuollaisen levottomuuden. Minulla meni muutama tunti rauhoittumiseen; itkin, nauroin ja höpötin itsekseni keskellä yötä, melkein oksensinkin. Kävelin ympyrää pimeässä.
Minä siis pidin kirjasta, pidin todellakin.
Tätä kirjaa pystyy analysoida monelta eri kannalta. Kirjassa on monia teemoja, tai ainakin siitä saisi materiaalia moneen eri teemaan: aikuistuminen, seksuaalisuus, ystävyys jne. Paljon asioita on luettava rivien välistä, Richard ei kerro meille kaikkea.
Minusta tuntuu, etten kykene vieläkään ilmaisemaan kunnolla, mitä ajattelen kirjasta. Sanainen salkkuni menee niin sanotusti lukoon. Pitäisi varmaan lukea tämä toistekin, jotta pystyisi kunnolla pohtimaan asioita. Kirjasta kyllä huomaa, että tämän kanssa on vietetty aikaa.